Pepe eksyy kirpputorilla

Eräänä sunnuntaina Pepe ja Toro pääsivät mukaan läheiselle kirpputorille. He tulivat torille kumpikin omassa repussaan.

Torilla oli paljon värikästä nähtävää. ”Oi miten monenvärisiä laukkuja”, huudahti Toro.

Olisikohan tuollaisessa isossa kassissa mukava matkustaa?”

Pepe puolestaan halusi kokeilla miltä tuntuisi ajaa sinistä autoa.

Autossa ei ollut hassumpaa, mutta matka jatkui.

”Mikä tuolla palaa?” huudahti Pepe. ”Ei hätää”, lohdutti Toro. ”Se on vain liesi, jolla mies paahtaa kastanjapähkinöitä.”

”Katso miten komeita koirapatsaita!” huudahti Toro.

Koirapatsaiden kohdalla Pepen silmät kirkastuivat ja hän viittoili innokkaasti läheisen pöydän suuntaan: ”Tuo nalle on aivan kuin Pipsa-tätini. Olen tavannut hänet vain pari kertaa, mutta haluan mennä tervehtimään.”

Pepe ja Pipsa-täti vaihtoivat kuulumisia ja toivottivat toisilleen hyvää syksyn jatkoa ja pian sen jälkeen matka jatkui.

Pepe ja Toro näkivät monenlaista mielenkiintoista… kunnes…

kunnes Toro huomasi, että Pepe ei ollutkaan repussaan.

”Missä Pepe on? Ei kai hän vain ole pudonnut?”, mietti Toro huolestuneena. Hän näki mielessään Pepe-paran makaavan asfaltilla.

Kaikki ryhtyivät etsimään Pepeä.

Olisiko hän pehmolelujen seassa?

Ei Pepe ollut lelujen seassa, mutta Toro kysyi varmuuden vuoksi Nalle Puhilta oliko hän nähnyt Pepeä.

”En ole varma, mutta luulen että sen näköinen nalle meni tästä ohi lankakeriä ihailemaan”, sanoi Nalle Puh…

…mutta ei Pepeä löytynyt lankakerien joukosta.

Toro kysyi viereisen pöydän pehmohauvoilta olivatko he nähneet Pepeä.

”Jaaa’a!” he miettivät. ”Olisikohan kaverisi mennyt tuohon pakettiautoon.”

Mutta ei Pepeä näkynyt pakettiautossakaan.

Toro kysyi nukeilta olivatko he nähneet Pepeä.

”Oletko tarkistanut roskapöntöistä?” oli heidän vastauksensa.

”Miksi Pepe olisi roskapöntössä?” mietti Toro, mutta tarkisti kuitenkin jokaikisen pöntön varmuuden vuoksi.

Ei roskapöntöissä näkynyt Pepeä.

Sitten hän näki sateenvarjon. Olisikohan Pepe sateenvarjon alla.

… mutta sateenvarjon allakin oli pelkkää tyhjää.

Toro alkoi olla epätoivoinen.

Lopulta hän kipusi erään pylvään nokkaan ja katsoi sieltä joka suuntaan.

”Hipheijaa! Hurraa!” hän huusi lopulta yläilmoista. ”Luulenpa, että näen Pepen!”

Innostuneena kaikki ryntäsivät Toron osoittamaan suuntaan.

Pepe istui yksinään keinussa ja odotti. Hän oli pudonnut repusta ja etsinyt sen jälkeen muita, kunnes ei enää jaksanut etsiä ja jäi keinumaan.

”Jos olen paikallani, minut on helpompi löytää”, hän ajatteli.

Onneksi Pepe löytyi!

Kotimatkalla kaverukset olivat niin väsyneitä, että nukahtivat auton takapenkille.

Teksti: Päivi Moore

Kuvat: Päivi ja William Moore

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: